Paroles: Hedningarna. Min Skog.

Varfor ska jag nu hugga ner min skog nar den mar sa illa
Ni sitter dar o gnaller om samre utsikt fran eran villa
Mina trad ska sta kvar, fast dom ar alldeles torra
ruttna det ska dom och falla ner pa er som har borjat knorra
Mors lilla Olla i skogen gick med rosor pa kinden grona
Spydde upp allt, blabar o palt, forgiftad av bark i brona
Min skog, ska sta kvar, fast den tappat alla barren
Ekorrn satt i granen skulle skala kottar
fick han hora gitarren
(Metsani kovin sairas on mutta en mina sita hakkaa
ette te nakoalastanne silti narisemasta takkaa
Minun puuni ne seiskot pystyssa vaikka on aivan kuivat

saakoot lahota, paallenne kaatua kun
naamanne on niin nuivat
Aidin pikku Olli metsaan kiiruhti ja posket
vihreat kuin ompun
kaiken oksensi, matjat paltunkin, pettu
myrkyttanyt limpun
Metsani seiskoot pystyssa vaikka neulaset vei myrkkytuuli
oravalla puussa kapy oli suussa sitten kitaran se kuuli)