: Toiset niin ylpeina polkuaan kay Sa kompastut lankoihin joita ei nay Taas vanhat ympyrat, paase et pois Oot haaveillut millaista muualla ois Kuiskivat
: Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee
: Mina vihaan sinisia aamuja jotka repii unen porteilta sielta jonne luulin jaaneeni Miksi edessani maailma on vain pelkka varjo kalpea siita jonne
: Annatko anteeksi, eilen oli pakko menna taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kylla myohemmin Mutta aita on aina
seinilla on silmia miljoonia Hukkaan menneet unelmat ne koittavat mun kasia liikutella Kerron heidan tarinat ja jonkun huomaan seinaltani kadonneen Vaikka
et voi jo luovuttaa Anteeksi saat sanoisit vaan ei huolta huuda vaan, huuda vaan Mutta ala toivoasi heita Pida viimeinenkin jyva siita voimme kasvattaa puutarhan
: Hiljaisuus on hautani peitto aantani kuulla ei kukaan voi Kauniimmin kuin kieleni koskaan henkien huokaus rauhaa soi Vaitit hiekkaan aikani hukkuu
: Tuijotat mua silmiin vaan et sisaan naa Paase et edemmas kylmaa verajaa Et loyda saliin, jossa juhlat pidettiin Nauroivat salaa kun sina vannoit ikina
: Jos saisin menneen uudestaan luotas lahtisi en koskaan Ei, en etsisi kauempaa Vaan piti kiertaa maailmaa nahda kaikki mita saada voin alla tahtien
: Joskus toivon oisin hiljaa nahda voisit mut kuin naet pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhaa viljaa Joskus toivon etta myrskyt kaatuisi mun paalle
: Tama suo on sanoista tehty vuodet voidelleet Jos ei osaa anteeksi antaa kuolee paikoilleen Olen koittanut rapikoida olla kuin ennen Mutta jatkuu sateinen
Jos saisin menneen uudestaan luotas lahtisi en koskaan Ei, en etsisi kauempaa Vaan piti kiertaa maailmaa nahda kaikki mita saada voin alla tahtien harhailin
Tuijotat mua silmiin vaan et sisaan naa Paase et edemmas kylmaa verajaa Et loyda saliin, jossa juhlat pidettiin Nauroivat salaa kun sina vannoit ikina
Joskus toivon oisin hiljaa nahda voisit mut kuin naet pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhaa viljaa Joskus toivon etta myrskyt kaatuisi mun paalle
Mina vihaan sinisia aamuja jotka repii unen porteilta sielta jonne luulin jaaneeni Miksi edessani maailma on vain pelkka varjo kalpea siita jonne toivoin
Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee
Annatko anteeksi, eilen oli pakko menna taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kylla myohemmin Mutta aita on aina
Toiset niin ylpeina polkuaan kay Sa kompastut lankoihin joita ei nay Taas vanhat ympyrat, paase et pois Oot haaveillut millaista muualla ois Kuiskivat