menneiden heikkoudet hoyryavat kuopissa alavilla mailla vuottaa hallanvaaramies taalla pahat teot tiivistyvat kumpareiksi vasemmalla voitte nahda pettymysten
lumi hohtaa kuin ennen vanhaan henki hyytyy patsahiksi kylma painaa polttojaljen tama ilma on varma merkki se on merkki nousta pystyyn ottaa esiin suunnitelma
poika ullakolla yksinaan isan ladattu ase kadessaan rinta raastaa julma tuska katta polttaa kylma rauta yksin istuu miettien tatako on elama ihmisen
tanaan on hyva paiva paiva alyn ymmarryksen tanaan on hyva paiva vieda loppuun tyo tanaan inhoan itseani ymmarran mika olen tiedan mista olen tullut
kuka tietaa mita on syvissa vesissa tuhansia metreja aaltojen alla olen usein miettinyt voisin olla siella kaikessa rauhassa kalojen kanssa rekisterikilvet
aurinko nousee paittemme ylle eivat suojaa anna alastomat puut astuu esiin mies tovereineen paissaan lakit punatahtiset ovat toissa taalla eivat tieda
ei nay paita veden paalla aanet kayvat harvemmiksi tyyni selka syksyyn taittuu ilma roikkuu ikavasta onko se minusta kiinni minako taman olen tehnyt
kuivuuttaan sulaa saviset jaat huutaen ratkeavat hauraat suonet kun talvella jalkojeni alla valuu yha vain lampimampaa vetta tumma taivas keskella paivaa
poimivat joestaan lintuja suoja-asuissaan hikoavat visiirin sisapuolen kyyneleet lohduttomat joki kiehuu ongella mies onkimatta paa kalju peittamatta