Katseessani kirkas valo matkaan läpi autiuden. Kenttä taistelun taakse jäänyt vain toistaa vaimeita kirouksiaan. Veljeni ja viholliseni
[1] Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa, kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun. Jo kolmen iäst&
Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen, petollisen valloittajan loppu lähenee. Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen, isiens
Vitun maikarma, aaveyrjA¤nA¤ maalaa taulu ahdistuksestas saatanan nyyhky Luulet osaavas kirjoittaa lyriikkaa mun mielestA¤ se on pelkkA¤A¤ paskaa Kuolema
[ASKELMILLA] [esinaytos] [MAAILMALLE] Kuun vielA¤ varttuessa kulki kuiskaus pA¤A¤llA¤ veen kaukaa. Aallot levotonna lA¶ivA¤t vasten sateen pieksemA
'Kuolee karja Kuolee suku Samaten itse kuolet Vaan nimi Ei koskaan kuole Halta ken on hyvan saanut' 'Kuolee karja Kuolee suku Samaten itse kuolet Yhden
Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä
staring the ruins of a defeated town or splitting the sky lost beyond the sun? when did that cursed being die, i know not claws in his back he lays to
"Aurinko ja kuu. Syttyneet kaukana sieltä missä lehväin suoja yllein kumartuu. Kai vuosia olen jo kulkenut muassa metsien kansojen
black heart of snow tell me secrets of the forgotten who lived before father cursed his sons daughters were left to die cult of frost and hate the great
no more i rule alone the rapids and the forest a hand so insatiable is ripping down my trees who dares cross the borders of my realm thus disturbing eternal
Saapui hän keskelle hävityksen kylään ammoin niin rauhaisaan. Katot hehkuivat väreissä liekkien ja veri rakkaiden peitti
Missa lienee han joka kylansa moi Johti vihollisen hyokkaykseen? Missa lienee han joka veljensa verta Jalkojensa juureen vuodatti? Kuka lienee han vailla
vina, vegsvinn, thjodnuma rivers born of hvergelmir bjöll, strön, ylgr, leiptr born of the great valhall all of them flow in the lands of midgardr
[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksissA¤, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edessA¤mme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [JUMALTEN
a roamer seeking serenity wounded by the claws of beasts to the shade, to the shelter of the woods the song of our fathers echoes the gore of battle
[Instrumental]
A?A¤rellA¤ veden luodolla istuen polviin pA¤A¤nsA¤ painaneena. Laineet kolean tuulen syleilyssA¤ taakkansa saavat kantaakseen. NA¤hnyt on tulta,
